Jälkilämmöt työllisyysfoorumista, osa 1

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäen luento Työllisyysfoorumissa

”Kaikki työ on luovaa, jos sitä yritetään tosissaan parantaa.”

Päivän pääpuhujana toimi Anssi Tuulenmäki, yli-innovaatioaktivisti. Tuulenmäki työskentelee Aalto-yliopistossa, Mindustry Oy:ssä sekä kiertää luennoimassa muun muassa innovaatioista, uusien arvojen luomisesta sekä organisaatioiden johtamisesta.  Hän on myös kirjoittanut kirjoja sekä vetää erilaisia workshoppeja.

Luennon otsikkona oli Työllisyyspalvelujen kehittäminen – lupa toimia eri tavalla. Näin opiskelijanäkökulmasta aihe oli todella mielenkiintoinen ja erittäin ajankohtainen. Monet Suomen palveluista ja järjestelmistä ovat kokeneet tai kohta kokemassa suuria, ainakin rakenteellisella tasolla tapahtuvia muutoksia. Työllisyydenhoito on nyt eduskunnassakin puheenaiheena ja käsittelyssä. Miten aktivoida työttömiä, lyhentää työttömyysaikaa ja vähentää valtion kuluja alati kiristyvässä taloustilanteessa.

Mielestäni Anssi Tuulenmäen luennon yksi tärkeimmistä asioista oli huomautus siitä, että tässäkin asiassa arki on se mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Niistä niin sanotusti pienistä asioista, joita toistaa joka päivä useita kertoja. Tuulenmäen mukaan Suomessa on usein tapana uudistaa kerran kymmenessä vuodessa rakenteita ja sitä kautta pyrkiä keikauttamaan kaikki kerralla uusiksi keskittymättä arjen muuttamiseen.

Anssi Tuulenmäki puhui erityisen paljon innovoinnista, innostumisesta ja kokeilemisesta, kokeilukulttuurista. Hänen mukaansa Suomessa on liiaksi vallalla sellainen ajatus, että innostusta on ylen määrin hukattavaksi, sillä ideoihin ei tartuta. Olisi erityisen tärkeää varjella innostuksen liekkiä, ettei se pääsisi sammumaan. Tarpeeksi monta kertaa, kun ihminen tulee innostuksensa kanssa sivuutetuksi, hän lakkaa innostumasta. Jos aina varaudutaan vain negatiivisiin asioihin, myös toiminta alkaa muuttua negatiiviseksi.

Tuulenmäen mukaan kieltämiseen käytetään aivan liikaa aikaa eikä ideoita kehitetä liiallisella suunnittelulla. Ideat hänen mukaansa kehittyvät kokeilemalla. Hän myös toteaa, että varsinkin kunnallisella puolella pilotoidaan aivan liikaa.

Tuloksellisempaa olisi kokeilla pienemmällä panoksella ja kokeilla toimiiko. Jos toimii, on helppo kehittää yhdessä työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa sitä ideaa arjessa ja sitä kautta saada toiminta juurtumaan käytännöksi. Pilotoinnissa Tuulenmäen mukaan vikana on se, että kaikki pyritään suunnittelemaan valmiiksi ja sen valmiin palvelun tai käytännön kanssa sitten astutaan arkeen. Eli yritetään muuttaa kaikki kerralla.

Ajatus kokeilemisen kulttuurista jäi kytemään mieleeni. Suomessa pelätään liikaa epäonnistumisia ja ehkä se omalta osaltaan on eniten häpeän pelkoa. Eihän kukaan halua menettää kasvojaan. Juuri alkuun lähteneelle Proakatemia-polulleni sainkin luennosta hyviä eväitä ja paljon rohkeutta kokeilla, toimia enemmän ajatuksella ”nyt mennään eikä meinata, meni sitten syteen tai saveen”. Itse on turha liiaksi painaa innostustaan maton alle, ympäristö yrittää varmasti tehdä sitä puolestasi.

Yksi Anssi Tuulenmäen kaneeteista oli se, että jos ei pysty keksimään itselleen uutta titteliä ei pysty keksimään mitään muutakaan. Mikä olisi sinun uusi tittelisi, jos se voisi olla mitä vain? Titteleiden keksiminen voi aluksi tuntua vaikealta, mutta kun pääsee alkuun, se kyllä vie mukanaan.  Itse en juurikaan ole titteleiden perään ja kaikkein mieluiten olisin ihan Laura vaan. Mutta jos joku titteli täytyy olla, se voisi olla vaikkapa kannustuspäällikkö tai vara-apulaisjärkelijä.
Laura Kallio

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s